Mistä tunnistaa kasvin janon?

Kasvit antavat yleensä merkkejä, kun niitä tarvitsee kastella. Mitä nämä merkit sitten ovat? Ja kuinka kasvien ominaisuuksista voi tehdä johtopäätöksiä niiden vedentarpeesta? 

Janoisen kasvin merkkejä

• Nuupotus, lötkö olemus. Kasvin lehdistö on painunut maahan.

esim. maijat, viirivehkat ja muulinkorvat

Moni kasvi selviytyy kyllä, vaikka ne olisivat jo päässeet aivan rutikuivaksi. Jotkut kasvit saattavat reagoida kuivuuteen hyvinkin dramaattisesti! Täysin nuupahtanutta lehdistöä kannattaa kuitenkin välttää, ja keskittyä tasaisempaan kasteluväliin.

• Nahistuneet, ryppyiset lehdet, versot ja rungot

esim. villakot, mehiruusukkeet ja lehtikaktukset.

Loistava esimerkki tästä on vaikkapa helmivillakko! Helmiä tunnustelemalla tuntee, että verson tulisi olla napakka ja pinkeä. Janoinen helmi tuntuu hieman pehmoiselta ja on ulkonäöltään ryppyinen. Tästä tietää, että kasvin nestejännitys on heikentynyt ja se tarvitsee vettä.

• Rullaantunet lehdet

esim. matit, maijat ja leenat

On hyvinkin tyypillistä, että edellämainitut kasvit ilmaisevat janonsa rullaamalla lehtiään. Lehdet saattavat rullaantua myös siinä tapauksessa, jos ilma on liian kuumaa ja kuivaa tai kasvit ovat liian voimakkaassa valossa. Tästä tietää, että kasvia kannattaa siirtää hieman varjoisempaan tai, että on kastelun aika.

Yleensä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kasvit joilla on ohuet ja hennot lehdet, tarvitsevat runsaammin kastelua. Kun taas nahkea- ja paksulehtiset kasvit varastoivat itseensä enemmän vettä, ja täten myös kestävät pidempiä kuivuusjaksoja. Samat huomiot voi yleensä tehdä juuriston kanssa. Esimerkiksi maijoilla on ohuehkot, valtavat lehdet ja juuristo on hentoa, lähes seittimäistä. Maijat viihtyvätkin tasaisen kosteissa olosuhteissa!