Helmiorapihlaja

Helmiorapihlaja on saanut nimensä kukkiensa mukaan, jotka ovat nuppuisina pyöreät. ‘Toba’ menestyy Keski-Suomen korkeudella asti.

Se jalostettiin vuonna 1959 Kanadassa Mordenin tutkimusasemalla, joka on kuuluisa monista kestävistä kasvilajikkeistaan. Kun helmiorapihlaja sijoitetaan vaikkapa matalan pensas- ja perennaryhmän keskelle, orapihlajille ominaisista piikeistä ei ole vaaraa lapsillekaan.

Orapihlajat ovat terveitä ja vahvajuurisia pikkupuita tai pensaita, joilla on kiiltävät, parihalkoiset ja teräväkärkiset lehdet. Oraat ovat vain sentin pituiset. Kukinta alkaa kesäkuun keskivaiheilla ja tiheänkerrannainen valkoinen kukka muuttuu vähitellen vaaleanpunaiseksi.

Orapihlajat sietävät erinomaisesti kuivuutta ja auringon paahdetta, ja viihtyvät kuivalla-tuoreella, keskiravinteisella kasvualustalla. Myös tuulenkestävyys ja ilmansaasteiden sietokyky ovat hyvät, mutta tiesuolasta nämä muutoin sitkeät kasvit eivät pidä. Nuorten orapihlajien rungot suojataan talveksi jyrsijöiden varalta.

• Vyöhyke I-IV(V)
• Alkuperämaa
• Ruukun koko

Taimia saatavilla kesäkaudella.